Vihreän ICT:n mukana on tullut tutuksi termi vihreä koodaus (green coding). Miten ICT-ala on kehittynyt vuosien varrella ja mikä vaikutus sillä on ollut ohjelmointiin ja ohjelmistotuotteisiin? Mitä on vihreä koodaus tänä päivänä, miten sitä tehdään ja mitä se oli aikanaan? Voiko vihreää softaa ostaa? Vai onko vihreää koodausta ja softaa edes olemassa? Onko se vain markkinointikikka ja vie fokuksen jostain tärkeämmästä? Miten AI vaikuttaa asiaan?
Tämä blogiteksti on tiivistelmä Jukka Mannerin puheenvuorosta Suomalaisen koodin seuraavat 10 vuotta -juhlaseminaarissa 8.10.2025. Katso myös esityksen videotallenne (YouTube).
Aalto-yliopiston professori Jukka Manner aloitti puheenvuoronsa kurkistuksella siihen, miten teknologia ja ohjelmistot ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana. 2000-luvun alussa supertietokoneet edustivat huippua: 4900 gigaflopsia, useiden megawattien tehonkulutus. Nykyinen älypuhelin tarjoaa saman suorituskyvyn miljoona kertaa paremmalla energiatehokkuudella. Sähköinsinöörit ovat onnistuneet puristamaan valtavan laskentatehon pieniin, vähän kuluttaviin laitteisiin.
Silti IT-ala kuluttaa yhä enemmän energiaa. Datakeskusten sähkönkulutus kasvaa eksponentiaalisesti. Tahti kiihtyi jo ennen AI-buumia, ja AI vain nostaa kulmakerrointa entisestään. Manner nostaa esiin räkkilaitteiden tehorajat: aiemmin muutama kilowatti riitti, mutta uusimmat teknologiat vaativat jopa yli 130 kilowattia yhtä kaappia kohden.
Teho ei kuitenkaan ole ainoa ongelma. Laitteiden valmistus tuottaa valtavat päästöt – tyypillisesti moninkertaisesti enemmän kuin laitteen käyttämä sähkö koko elinkaaren aikana. Kun laitteita vaihdetaan nopeasti ja elinkaaret ovat lyhyitä, kasvava kulutus vain kertautuu.
Ohjelmistot eivät hyödynnä tehokkuutta
Rauta on kehittynyt valtavasti, mutta ohjelmistot eivät ole seuranneet mukana. Suosituimmat ohjelmointikielet, kuten Python ja JavaScript, ovat Mannerin esiin tuomien tutkimusten mukaan kaikkein tehottomimpia laskennan ja energian käytön näkökulmasta. C, C++ ja Rust ovat energiatehokkaampia, mutta vähäisemmällä käytöllä.
Kehitystyökalujen ja kääntäjien versioiden vaihtelu voi myös tuottaa merkittäviä yllätyksiä: yksittäinen JavaScriptin versio voi tehdä samasta ohjelmasta raskaan ja tehottoman pelkästään käännösteknisten ongelmien vuoksi. Lisäksi verkkosivustojen koon kasvu ja ”software bloat” osoittavat, että ohjelmistot käyttävät kaiken saatavilla olevan kapasiteetin – vain koska voivat.
Mitä vihreä koodaus voisi olla?
Manner tarkastelee vihreää koodausta laadun näkökulmasta. Ohjelmiston kehitysajalla ja laadulla on tyypillisesti selkeä riippuvuus: mitä enemmän panostetaan, sitä parempi lopputulos. Minimivaatimusten ylittäminen – mutta ilman yliampuvaa ”nysväämistä” – voisi hänen mukaansa olla se alue, jossa vihreä koodaus tapahtuu.
Mutta on yksi ongelma: vihreä ei myy.
Kuluttajat eivät osta sähköautojakaan siksi, että ne ovat ekologisia, vaan koska operointikustannukset ovat matalat tai käyttökokemus on miellyttävä. Samoin ohjelmistokehityksessä vihreyttä ei osteta aatteellisista syistä. Sen sijaan vihreän koodauksen potentiaali on taloudellinen: laadukas ja resurssitehokas koodi vähentää palvelinten kuormaa, pienentää pilvikuluja ja laskee koko ohjelmiston elinkaarikustannuksia.
Siksi Manner ehdottaa, että vihreää koodausta pitäisi myydä kustannustehokkuutena – ei vihreytenä.
AI:n rooli – hyötyä vai haittaa?
Manner muistuttaa, että AI on ”hyvä palvelija ja huono isäntä”. Se osaa tuottaa nopeasti jotakin, mutta ei välttämättä hyvää. Analyysien mukaan AI hidastaa kehittäjien tuottavuutta, koska AI:n tuottama koodi sisältää paljon korjattavaa ja vaatii vahvaa osaamista, jotta sen voi tarkistaa.
Jos kehittäjällä ei ole riittävää kompetenssia arvioida AI:n koodia, syntyy nopeasti ohjelmistoja, jotka ovat tehottomia ja vaikeasti ylläpidettäviä. Siksi AI ei ole oikotie vihreämpään tai laadukkaampaan koodiin.
Lisäksi AI:n energiankulutus on merkittävä – ja todelliset luvut ovat vain datakeskusten operaattoreiden tiedossa. Kaikki julkiset arviot perustuvat parhaimmillaankin valistuneisiin arvioihin.
Voisiko Suomi profiloitua laadukkaalla ohjelmistolla?
Puheenvuoron lopuksi Manner esittää vision: voisiko digitaalisten tuotteiden maailmassa olla ”Made in Finland” -merkki, joka kertoisi laadusta ja tehokkuudesta samaan tapaan kuin fyysisissä tuotteissa ”Made in Germany”? Suomi voisi profiloitua laadukkaan, resurssitehokkaan ohjelmiston maana.
Lopuksi
Mannerin vastaus otsikon kysymykseen on epäsuora mutta selkeä: vihreää koodausta on olemassa, jos se ymmärretään laadukkaaksi koodiksi ja pieniksi elinkaarikustannuksiksi. Se ei ole irrallinen ekologinen lisä vaan ohjelmistokehityksen laatua ja tehokkuutta. Kun ohjelmisto tehdään hyvin, se on samalla sekä vihreä että taloudellisesti järkevä.