Koodia Suomesta ry:n Hiilineutraaliusmerkki täyttää vuoden. Merkin saaminen edellyttää hiilijalanjäljen laskentaa, minimointia ja kompensointia. Merkki on tähän mennessä myönnetty viidelle yritykselle. Millainen rooli merkillä on ja miten vastuullisuus ylipäätään näkyy ohjelmistoalalla?
Koodia Suomesta -yhdistyksen hiilineutraaliusmerkin perimmäinen tarkoitus on tehdä itsensä tarpeettomaksi ja saattaa hiilineutraalius osaksi alan normaaleja käytäntöjä. Tähän mennessä merkin ovat saaneet Konsepto, Hiottu, Fraktio, Exove ja Trail Openers.
Yhtenä keskeisenä merkin tavoitteena on ollut auttaa ostajia tekemään ilmastoviisaampia hankintapäätöksiä. Miten vastuullisuus näkyy tarjouspyynnöissä ja hankinnoissa ohjelmistoalalla? Tietoa on niukasti saatavilla, joten järjestimme aiheesta verkkokyselyn helmikuussa 2023.
Vastaukset olivat yhteneväisiä: vastuullisuus ei tarjouspyynnöissä juuri nouse esiin. Vastuullisuusasioista kysytään harvoin. Neljä viidestä vastaajasta on sitä mieltä, että muu kuin taloudellinen vastuullisuus näkyy hankinnoissa hyvin huonosti tai melko huonosti. Taloudellista vastuullisuutta on tarkistettu lähinnä tilaajavastuulakiin liittyen. Venäjä-kytköksiä on myös tiedusteltu. Vastuullisuutta kysytään siis lähinnä pakon edessä, jos tilanteeseen liittyy ilmeinen liiketoimintariski.
Pakollisten sertifikaattien muodossa vastaajat eivät toivoneet tilanteeseen muutosta. Yhden vastaajan mielestä ohjelmistoalalla ei ole Suomessa merkittäviä vastuullisuushaasteita, mutta “suurimmat ongelmat liittyvät työntekijöiden hyvinvointiin, ylikuormitukseen ja ongelmiin työn ja vapaa-ajan tasapainon kanssa.”
Onko hiilineutraaliusmerkillä ja vastaavilla vastuullisuuden osoittajilla siis merkitystä? Tällä hetkellä kyse onkin edelläkävijyydestä ja ennakoinnista – ja painopiste ostajia enemmän kumppaneissa ja rahoittajissa sekä omassa henkilöstössä, nykyisessä ja tulevassa. Työnantajamielikuvan selvä yhteys vastuullisuuteen on todettu erityisesti nuorten työnhakijoiden kohdalla.
Vastuullisuusviestintä koetaan tutkimusten mukaan usein viherpesuksi. Sertifikaatit ovat selkeä tapa osoittaa, että vastuullisuuspuheen takana on oikeaa, mitattavaa toimintaa eikä sanahelinää. Pääomasijoittajien kannalta vastuullisuus on selkeä osa riskienhallintaa, ja rahoitusta hakevan startup-yrityksen pitää vastata vaatimuksiin.
Mistä puhumme kun puhumme vastuullisuudesta?
Vastuullisuusraportointi eli yritysten ympäristöön, yhteiskuntavastuuseen ja hallintotapaan liittyvien asioiden julkistaminen on pääosin vapaaehtoista, eivätkä kriteerit ole selkeitä. Kuten Sitran kesäkuussa 2022 julkaistussa Vastuullisuuden tulevaisuus -raportissa todetaan, organisaatiot, jotka “pyrkivät vastaamaan vastuullisuuden, kestävyyden ja vaikuttavuuden odotuksiin, törmäävät usein siihen, että näihin käsitteisiin liittyvä toiminnan kenttä on vähintäänkin sekava”.
Lainsäädännön ja kansainvälisten standardien kautta tuleva vastuullisuuden määrittely on selventämässä tilannetta jossain määrin. EU-taksonomian eli Euroopan unionin kestävän rahoituksen asetuksen tavoitteena on ohjata rahoitusta kestäviin investointeihin ja antaa yhtenäiset ohjeet siitä, miten kestävyys määritellään. Taksonomia on aluksi koskenut lähinnä suuryrityksiä, mutta se laajenee osin myös pienempiin. Kansainväliseen IFRS-tilinpäätösmalliin on tulossa mukaan myös hiilineutraalius. Yleisiä ESG-kriteerejä (Environment, Sustainability, Governance) ei toistaiseksi ole.
Suurin osa suomalaisista ohjelmistoalan yrityksistä on pien- tai mikroyrityksiä. Tylsän velvollisuuden sijaan vapaaehtoinen vastuullisuus onkin pienille ja kasvaville yrityksille oiva erottautumismahdollisuus.
Ostajan markkinat
Niitäkin ostajia on, joille vastuullisuudella on selvä merkitys jo nyt. Kansalaisfoorumi on opintokeskus, joka tarjoaa koulutusta ja kehitystä kulttuuri- ja kansalaisjärjestöille. Opintokeskus kilpailutti hiljattain verkkosivustouudistuksensa. Tarjouspyynnössä pyydettiin tarjoajia kertomaan, täyttääkö yrityksen tarjoama tuote tai palvelu tiettyjä kriteerejä ja mainitsemaan mahdollisista sertifikaateista, esimerkiksi Avainlipusta tai Green Officesta. Etukäteen tarjoajia ei vastuullisuusperusteilla valikoitu, vaan tarjoajien odotettiin kertovan toimistaan itse.
“Vastuullisuuskriteerit ovat mukana kaikissa hankinnoissamme”, toteaa Kansalaisfoorumin viestinnän suunnittelija Riitta Liski. “Laadimme muutama vuosi sitten tarkan ohjeistuksen hankinnoista ja noudatamme sitä poikkeuksetta. Aluksi ohjelma vaati toki totuttelua ja opettelua, mutta harjoittelun kautta sen käytöstä tulee luontevaa.”
Kansalaisfoorumin verkkosivuprojektissa vastuullisuus vaikutti merkittävästi tarjoajan valintaan.
Julkiset hankinnat – missä esimerkki?
Vastuullisen ostamisen esimerkkiä kaivattaisiin erityisesti julkishallinnolta. “Vastuullisuuteen liittyvien seikkojen huomiointi julkisissa hankinnoissa on vasta kehittymässä”, sanoo Outi Jousi, hankinta-asioiden parissa työskentelevä teknologiajuristi, jolla on itsellään ohjelmistoalan tausta. Hän vetää Hannes Snellman -asianajotoimistossa julkisten hankintojen palveluita, seuraa ESG-kehitystä aktiivisesti ja toimii myös Julkisten hankintojen yhdistyksen puheenjohtajana. “Vastuullisuusvaatimukset ovat monesti olleet varsin yleisluonteisia, mutta aihepiiri saa jatkuvasti lisää näkyvyyttä hankinnoissa ja vastuullisuutta on alkanut näkyä myös tarjouskilpailuiden vertailuperusteissa. Vertailuperusteiden tulisi liittyä hankittavaan ohjelmistoon, joten niiden kehittäminen ei ole aina ihan yksinkertaista. Merkittävä muutos on tulossa kuitenkin myös sitä kautta, että EU:n Green Claims -direktiiviehdotuksen mukaan ns. green washingista voi seurata vuoden poissulku julkisista hankinnoista. Mainos- ja tarjoustekstit kannattaa siis kirjoittaa huolellisesti. Näin voidaan mahdollisesti puuttua myös esimerkiksi tarjoajien viherpesu-markkinointiin julkisissa hankinnoissa.”
“Ensimmäisenä ovat yleistyneet ulkomaisen halpatyövoiman käyttöön liittyvät sosiaaliset kriteerit, kuten lapsityövoiman kielto. Jos ohjelmistoalan vastuullisuutta ajatellaan, niin koodin energiatehokkuus saattaa jossain vaiheessa tulla kriteeriksi, mutta miten sitä saisi testattua osana tarjouskilpailua? Vai pitäisikö tätä säännöstellä asettamalla pakollisia vaatimuksia datan siirtomäärälle eli käytännössä edge computingille? Entä jos dataa ei juurikaan siirry ja laitteetkin ovat mahdollisimman vastuullisia – keskitytäänkö silloin vain sosiaaliseen vastuuseen, unohtaen ympäristötekijät, vai kehitetäänkö elinkaarimallin kriteerejä näitäkin hankintoja koskien?” pohtii Jousi. “Taloudellista vastuuta tarjouspyynnöissä toki tarkastellaan aina, mutta lähinnä toimittajan konkurssiin menon estämiseksi ja asiakkaan etujen turvaamiseksi.”
Jousi huomauttaa myös, että energiatehokkuuden pitäisi olla mukana suunnittelussa heti alusta lähtien, eikä päälleliimattuna myöhemmin. ”Esimerkiksi palvelinkeskusten sijainnilla on merkitystä – kylmässä maassa, kuten Suomessa, palvelinten hukkalämpö voidaan hyödyntää siirtämällä se kaukolämpökäyttöön.”
“Yksi muutos olisi erityisen helppo tehdä. Pitäisin hyvänä, että hankintayksikkö miettisi ennen hankintaa, pitääkö sen välttämättä vaatia ohjelmiston IP-oikeuksia yksinoikeudella”, sanoo Jousi. Riittäisivätkö esimerkiksi rinnakkaisoikeudet? Tämä mahdollistaisi sen, että palveluntarjoaja voisi uudelleenkäyttää rakentamaansa koodia. ”Ketterästi kehitetyillä räätäliohjelmistoilla on edelleen paikkansa ja konsultit tekevät hyvää työtä. Nykytilanteessa julkishallinto ostaa kuitenkin helposti pääosin käsipareja oman ohjelmistonsa toteuttamiseen. Huoleni on, ettei Suomesta synny ohjelmistoalan vientituotteita”, pohtii Jousi. Samaa kehitystä on kritisoitu mm. Vierityspalkki-blogissa.
Julkisten hankintojen hankaluudet on tunnistettu muuallakin, muutenkin kuin “patologisena kilpailun puutteena”. Kestävien julkisten hankintojen suunnitteluun on hiljattain kehitetty uusi toimintamalli erityisesti kuntien ja pk-yritysten käyttöön. Laurea-ammattikorkeakoulun palvelumuotoiluprojektin avulla yhteistyössä eri toimijoiden kanssa rakentamaa mallia voivat hyödyntää hankinta-asiantuntijat ja hankinnoista vastaavat henkilöt, kuntajohto, hankintaneuvontaa tarjoavat organisaatiot, yritykset sekä kuntalaiset.
Kuvan piirsi Crayion.
