Olemme siirtyneet teknologiakentässä ohjelmistojen ja internetin määrittämältä aikakaudelta älykkäiden ratkaisuiden aikakaudelle. Mitä tämä tarkoittaa ja mitkä ovat uuden aikakauden pelisäännöt?
Tämä blogiteksti on tiivistelmä Tarmo Pajusen puheenvuorosta Suomalaisen koodin seuraavat 10 vuotta -juhlaseminaarissa 8.10.2025. Katso myös esityksen videotallenne (YouTube).
Tekoäly-yhtiö Brillianin perustaja Tarmo Pajusen esitys pohjautuu ajatukseen, että teknologia on siirtynyt ohjelmistojen ja internetin määräämästä murroksesta uuteen aikakauteen: älykkäiden ratkaisujen aikaan. Tämä muutos ei ole jatkumoa vanhalle kehitykselle vaan laadullinen hyppäys – vastaava kuin internetin alkuvaiheen hämmennys, jolloin yritykset rakensivat ensimmäisiä verkkosivujaan ymmärtämättä vielä todellista potentiaalia.
Pajunen havainnollistaa muutosta vertaamalla 5 000 vuotta vanhojen sandaalien käsityöläisyyttä ja nykyistä ohjelmistotuotantoa: teolliset prosessit muuttuvat ja monimuotoistuvat, mutta eivät katoa. Samoin koodaus – sen muodot vain laajenevat.
Miksi koodin tarve kasvaa tekoälyn aikakaudella?
Yksi Pajusen keskeisistä väitteistä on, että tekoäly ei vähennä koodin tarvetta vaan kasvattaa sitä. Hän toivoo, että keskustelu siirtyisi AI:n tehokkuudesta siihen, millaista uutta arvoa voimme sen avulla rakentaa.
Uudet ratkaisut synnyttävät lisää kysyntää, enemmän kapasiteettia vaativia järjestelmiä ja laajempia tietoverkkoja. Samalla syntyy uusia tuottamisen tapoja, jotka ovat yhtä aikaa rinnakkaisia ja keskenään erilaisia.
Käynnissä on murros, jossa perinteinen ”yksi tapa tehdä softaa” korvautuu monikanavaisella tuotannolla. Pajusen mukaan tästä monimuotoisuudesta pitäisi puhua enemmän – ei siitä, onko tekoäly ”tehokkaampi koodari”.
Kolme rinnakkaista tapaa tehdä koodia
Pajunen kuvaa kolmea kehityspolkua, jotka muovaavat ohjelmistotuotantoa:
1. AI-tuettu perinteinen ohjelmistokehitys
Ihminen vastaa laadusta ja tekee arkkitehtuurin, testauksen ja suunnittelun. Tämä prosessi ei ole katoamassa.
2. Kevyt AI-kehitys ja low-code/no-code
Organisaatiossa ”kaikki voivat tehdä softaa”. Nopeasti rakennettavat demot, prototyypit ja kertakäyttösofta yleistyvät. Ajatus koodista ”pyhänä ja ikuisena” rapisee.
3. Uudenlainen automatisoitu prosessi
Ihminen ei välttämättä tarkasta koodia, mutta määrittely, testaus ja ongelman jäsentely vaativat edelleen osaamista.
Yhteistä kaikille poluille on, että osaamista tarvitaan – usein jopa enemmän kuin ennen, mutta erilaista.
Tuotantotavat muuttuvat, joten tuotteidenkin on muututtava
Pajunen kritisoi ajatusta, että AI-tuotetun softan pitäisi olla samanlaista kuin käsin tehdyn. Samalla tavalla kuin käsintehdyt kengät ja teollisesti valmistetut lenkkarit palvelevat eri käyttötarkoituksia, myös softa tulee eriytymään:
- yksinkertaiseen, nopeasti tuotettuun kertakäyttösoftaan
- vaativiin, käsityömäisiin huipputuotteisiin
- älykkäisiin ja personoituihin ratkaisuihin
- täysin uusiin tuotantoprosesseihin, jotka valitaan käyttötarpeen mukaan.
Tämä pirstaloituminen on väistämätöntä. Tulevaisuuden voittajia ovat ne, jotka hallitsevat insinööritaidon, designin ja teollistamisen yhdistelmän.
Softan arvostus ei katoa – se monimuotoistuu
Kokonaisuutena Pajusen viesti ohjelmistoalalle on optimistinen mutta realistinen. Koodin kysyntä kasvaa, vaikka tuotanto tehostuu. Arvostus ohjelmistokehitystä kohtaan säilyy, mutta työnkuvat ja tuotantomallit pirstaloituvat. Oman osaamisprofiilin ja roolin hahmottaminen monimuotoistuvassa ympäristössä on kriittistä.
Murros on sekä hidas että nopea: osa muutoksista tapahtuu asteittain, osa toteutuu niin, että eräänä aamuna huomataan muutoksen jo tapahtuneen.
Lopuksi
Tekoälyn aikakausi ei tee ohjelmistokehityksestä vain halvempaa tai nopeampaa. Se tekee siitä rikkaampaa, älykkäämpää ja monimuotoisempaa. Tulevaisuus kuuluu niille, jotka osaavat sovittaa yhteen osaamisen, designin ja uuden teollistumisen – ja rakentaa ratkaisuja, jotka ovat aidosti kilpailukykyisiä globaalissa mittakaavassa seuraavan 10–20 vuoden ajan.